Täs kirjottamises on ollu taas pieni tauko, mut ei oikee oo ollu mitää ihmeellist kirjotettavaa. No mut se loma oli ja meni, eikä mitenkään mahtava loma ollukkaa. Paitsi lauantai oli kyl ihan mukavaa laskettelemas Nellin ja Viivin kanssa siellä Himoksella. Toki porukkaa oli enemmänki mukan, mut joo.
Laatu mitä parhain!
<3
Maanantai aamul oli sellane olo et ei kyl jaks lähtee mihinkää kouluu, mut pakkohan sinne oli raahautuu.. No joo, mut ei kyl voi valittaa, koska tää viikko on kyl ollu ihan rento ainaki tähä asti. Ja eihän täs oo ku enää pari päivää ja sit on taas viikko lomaa! Oon siis lähös ens viikon maanantai Nellin kans viikoks himoksel <3 Siit viikost tulee kyl jotai nii mahtavaa! On kyl ihan mukavaa päästä taas hetkeks pois täst kaikest ja vaan olla maailman parhaan ihmisen kans. Tänää tein yhteishaun, koska muut tekee sen ens viikol. Opo vaa kysys et jännittääks, siihen tyynenä vaa totesin et ei miks pitäis :o
Maanantai illalla näkys revontulii, ei mitenkään hyvä kuvan mut näkyy siin vähän.
Vasta kun on menettämässä jonkun todella tärkeän henkilön sitä tajuaa, että kuinka tärkeä tämä henkilö onkaan. Jonkun menettämine ei todellakaan ole sellainen minkä haluaisi kokea. Enkä nyt puhu mistään nuoruuden parin kuukauden suhteista, joista toipuu aina, enkä kylläkään puhu mistään parisuhteista, vaan sellaisista henkilöistä, jotka ovat olleet koko ajan elämässäsi. Ja vaikka ei viellä edes ole menettänyt keään, mutta tieto siitä, että saattaa ehkä menettää sattuu ihan yhtä paljon kuin itse menettäminen. Menettämisen pelossa vain istuu, hiljaa ja ajattelee tätä henkilöä ja toivoo vain, että kaikki tapahtunut olisi ollut vain pahaa unta. 
